oon tyttö, 22-vuotias. kotosin täältä, en pohjosesta enkä etelästä. siitä väliltä. en osaa istua pyörän tarakalla sivuttain ja mulla on niin paljon ajatuksia, etten tiiä minne ne lopulta vie. eikä sillä oo kai väliäkään. vaan sillä, että on onnellinen tässä ja nyt. tämän blogin tarkoitus on niille ajatuksille, sille elämälle.
pari päivää sitten kävi hassusti, tapahtumat seuras toisiaan ja nyt oon matkaamassa osittain välillä lappiin, koska sinne meni työn mukana poika. ehkä osa tästä nykyisestä arjen pyörityksestä jää kuitenki tänne.
hengitä, mä muistutin itseäni pari päivää sitte. ja kirjotin:
"kohta pitää mennä.
ilma tuoksuu sateelta, vähän talveltakin jo - onhan nyt jo marraskuu. ropisee silti, eikä ballerinoilla enää tarkene.
sellaista levotonta aikaa, kun sydän lähti toisaalta jo lappiin vaeltamaan –
toisissa kuvissa sitä kävelee edelleen samoja koulukäytäviä uudelleen ja uudelleen.
jos sitä vaan asettais talvikengät jalkaan.
odotan jo miltä pohjoisen mies tuoksuu. nuotiolta ja ulkoilmalta. odotan sitä, miltä tuntuu pitää kädestä kun yläpuolella näkee koko linnunradan. miten kaakao
nuolee kuksan reunat ruskeiksi ja miltä huskyn turkki tuntuu. eikä lähteminen tunnu välttämättä oikeastaan,
muuta kuin kutituksena seikkailusta.
poika sai töitä. hakemus lähti ja
vastauspostina tuli, että tänne vain. vitsailtiin, että pistetään huskypennut
tilaukseen jo etukäteen. ostetaan hirsimökki ja ollaan siellä loppuelämä. kesät
metsässä marjassa ja talvella - mitä löytyykään.
toisaalta, se lähteminen. ehkä siitä
kaikesta tulee kuitenkin vähän surulliseksi. vaikka enemmän se vain naurattaa. ehkä sitä oppii arvostamaan enemmän kun muistaa lähtökohdat. kerrostalon,
tasaisen päivärytmin, stressin. mutta se tunne, ku vaan uskaltaa sanoa: "tonne lappiin haettas matkaopasta..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti